Kastraatio

Aika paljon on yleensäkin tullut kysymyksiä kastrointiin liittyen, lähinnä miksi ja mitkä ovat olleet vaikutukset? Nyt kun aihe on taas ajankohtainen meidän perheessä, niin ajattelimpa jakaa siitä muutaman sanasen täälä blogissa.

Zorron kastrointiin suurin syy oli lievä yliseksuaalisuus. Pissoja lipiteltiin kadun varsilla leuat väpättäen ja taisihan jotkut kisat mennä pilalle kun Zorro oli juoksu huuruissa. Zorro oli myös kova poika astumaan narttuja esim. koirapuistoissa, oli juoksu tai ei. Yleensä tilanne meni suoranaiseksi ahdisteluksi eikä narttua jätetty rauhaan ollenkaan. Olen myös ylipäätään päätynyt siihen, että jos koira ei jalostukseen käytetä, ei se niitä värkkejään mihinkään tarvitse. Suurimpana pelkona oli, että Zorro perusluonteeltaan epävarma ja pehmeä, muuttuisi ihan lapaseksi.

Mitä sitten tapahtui Zorron kanssa? Eipä oikeastaan mitään kovin ihmeellistä. Koira on ihan sama Zorro kuin aina ennekin, mutta leuat eivät ole enää väpättäneet leikkauksen jälkeen. Motivaatio yhdessä tekemiseen on ehkä lievästi kasvanut. Leikkisä Zorro on ollut aina, mutta sekin on ehkäpä lievästi lisääntynyt. Ainakin leikkikaveriksi kelpaa nykyään myös urokset. Torstainakin Zorro oli ihan pähkinöinä kun pääsi leikkimään aksa treenien jälkeen Lakin, uros kultsun, kanssa. Joten kaikki muutos mikä Zorrossa on tapahtunut on ollut vain ja ainoastaan positiiviseen päin. Edelleen Zorro tosin saattaa astua juoksuista narttua. Turkin laatu ei kait ole mihinkään muuttunut ja painokin on pysynyt samana, kun vain vähensi ruokaa kolmanneksella saman tien leikkauksen jälkeen. Ruokahalu on tosin kasvanut ja Zorro pitää kyllä huolen, että iltaruoka ei pääse myöhästymään.

Rommin kastraation syyt ovat varmasti pitkälle selvillä mikäli tätä blogia on yhtään seurannut. Rommilla ei seksuaalista käytöstä ole liiemmin esiintynyt, mutta turhaa machoilua kyllä. Ylipäätään koiran ylivilkas luonne on minusta riittävä syy kastraatioon. Toisaalta koira ei myöskään ole minusta niin hieno ja hyvä koira, että sitä kannattaisi jalostukseen käyttää. Aika näyttää minkälaisia muutoksia tämä saa Rommissa aikaan. Toivottavasti päästäisiin vähän parempaan suuntaan. Erityisesti muille koirille räyhäämisen toivoisin helpottuvan.

Itse toimenpiteet ovat molemmilla menneet hienosti. Zorro nyt tapansa mukaan ei näytä vaikka vähän sattuisikin ja koira olikin ennellaan päivä toimenpiteen jälkeen. Rommi nyt on paljon dramaattisempi ollut aina, ensimmäisenä yönä se olikin varsin levoton. Nyt kun ylimääräiset mömmöt ovat poistuneet kehosta (saahan se tietysti vielä kipulääkettä), Rommi on jo aikalailla oma itsensä. Mitä nyt se pirun kauluri haittaa vähän menoa ja lannistaa koiran vähän väliä lattialle makaamaan. Zorro ei juurikaan ollut kiinnostunut haavastaan, mutta Rommi olisi koko ajan nuolemassa, jos sillä ei olisi kauluria. Ulkoilu kuitenkin äsken onnistui jo hyvin ilman kauluria. Harmi vain, että eilen Rommi ehti kiskasemaan itsensä ruusupuskaan makaamaan, joten nyt paljaaksi ajellussa mahassa on vähän muitakin haavoja :(  Koirat eivät ole olleet mitenkään kiinnostuneita toistensa haavoista, joten turhaan pelkäsin niin lipittävän toisiaan, tosin ei niitä uskalla kahdestaan kotiin jättää...

Sydämentykytysten täyteinen viikonloppu

Kyllä on saanut jännittää koko edellis viikonlopun ajan, milloin mistäkin syystä. Perjantaina tehtiin peruslenkkiä ja koirat olivat uimassa tutulla rannalla. Molemmat olivat hakemassa keppiä järvestä kun seläntakaa kuuluu kun joku sanoo puskissa, että voi ei sielä on toinenkin koira. Ennenkuin ehdin mitään ajattelemaan rantaan vyöryi vapaana 50kg uros 1,5v. rotikka. Rommi nähdessään rotikan alkoi heti ärisemään tosi vakuuttavasti samalla kuin ui. Rannassa koirat oli hetken nenäkkäin ja Rommi vilautteli purukalustoaan ja minä huudan kuin heikkopää, että nyt Rommi pois siitä. Siinä vaiheessa rotikan omistajatkin pääsi rantaan asti. Muutaman kerran koirat toisilleen ärisivät, mutta onneksi rotikka ei ollut mikään viiripää ja kunnon tappelulta säästyttiin. Kun rotikka saatiin kiinni, antoi Rommikin ottaa itsensä kiinni. Samalla Zorro tuli jostain kolostaan, että apua lähettäskö kotiin. Se oli kadonnut kuin pieru saharaan kun oli rantaan päässyt tai ainakaan en nähnyt sitä missään koko hässäkän aikana. Siinä kun koirat oli kiinni niin sen verran se nainen sanoi, että ei ole edes hänen koiransa vaan vain hoidossa, että ei tottele häntä kunnolla. Öö pitäskö sillon olla vähän tarkempi, missä päästelee koiraansa vapaaksi?!? Tuo ranta kun on hyvin yleinen koirien uittopaikka niin ei ole mikään ihme, että siellä on muitakin. Noh luojan kiitos, että selvittiin ilman reikiä.

Tulkkuset

Lauantain sydämentykytykset tuli Zorron möllitokossa ja oikeastaan paikkamakuun aikana. Ei tehty ihan täydeltä matkalta, mutta kuitenkin pidemmältä mitä oltiin viime aikoina tehty. Yksi koira nousi rivistä heti ja juoksi ulos kehästä. Zorro vilkaisi, mutta painoi vain leukansa tiukasti maahan, että minä pysyn tässä! Loppua kohden siitä tuli hiukan levottoman oloinen ja toivoin sormet ja varpaat ristissä, että aika jo loppuisi ja loppuhan se. Täyskymppi paikkamakuusta siten meille, jee!

Pisteet muuten meni näin:
Luoksepäästävyys 10: Pysyi hienosti istumassa
Seuraaminen kytkettynä 9: Oli taas aikas pihalla koko hommasta, tuli mukana, mutta otti etäisyyttä ja piti huonosti katsekontaktia. Miksi tämä alku on aina niin hankala?
Seuraaminen taluttimetta 9: Paljon parempaa, mutta lopun asentoon annoin vissiin jonkun vartaloavun, kun kehän reunalla haukahdeltiin.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: Valui stopissa liikaa
Luoksetulo 10: Hieno oli
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5: Valui myös tässä vähän
Estehyppy 10: No problemos (muistin olla sanomatta mitään kun kysyttiin valmiudesta)
Kokonaisvaikutus 10

Ei ihan heti uskoisi, että tässä on seuraaminen menossa!
(kuva täältä:http://www.esseropit.fi/168222364?i=71342450)

Yhteensä 191p. ja sijoitus 2/6. Palkinto pallilla oltiin siis taas! Reenata täytyy jääviä, pitänee pyyttää puolisko kuvaamaan, koska en ole tajunnut, että ne on noin huonot... Mutta heinäkuussa sitten koitaa tosihaaste meinaan nyt on ilmottu virallisiin kokeisiin, iik!

Möllitokon jälkeen pakattiin koko lauma autoon ja lähdettiin ensin viemään Zorro hoitoon ja siitä sitten mökille Virroille. Sunnuntaiaamuna jatkettiin matkaa Tuuriin jossa oli Rommin ensimmäinen ja viimeinen koiranäyttely. Koko aamun ajomatkan isku jo semmonen jännitys päälle, ettei ole vähään aikaan ollut. Ehdin keksimään kaikki kauhuskenaariot, kuinka Rommi syö tuomarin, toisen koiran tai ei vaikkapa suostu ravaamaan metriäkään. Kehän viereen kun päästiin ja sain koiran häkkiin, alkoi tuskainen odotus kohti omaa vuoroa. Jännitystä kuitenkin helpotti, että oltiin ainoita nuorten urosten luokassa. Koko homma menikin yllättävän nopeasti ohi ja sitten kuulinkin kehäsihteerin vilauttavan sinistä korttia ja huutavan ERITTÄIN HYVÄ! Jee, meidänhän odotukset oikein ylittyivät. Tuomari oli Nina Janger, josta ei ollut kyllä mitään hajua. Paljon se käytti aikaa koiran kopelointiin, mutta onneksi Rommi osaa seistä niin hienosti paikallaan. Juoksutuksissa Rommi ravasi hienosti, tosin kova äänisesti. Ei ole harjoittelu mennyt hukkaan! Arvostelu meni näin: "1,5 vanha hyvin kaunis ilmeinen nuori uros, leikkaava purenta. Sopiva runko, voisi olla hieman vahvempi luusto. Niukka eturinta ja vielä matala rintakehä, mutta siinä oikea pituus. Hieman korkea kinner ja liikkeessä turhan jäykkä takaa. Erinomainen karvapeite, temperamenttinen esiintyminen"

Rommin näyttely tavoitteet tuli siis täytettyä ja saman tien maanantaina varasin kastrointi ajan. Perjantaina lähtee pallit! Näyttelyn jälkeen Rommi pääsi myös pohjavilloistaan, myös pito treeniä on tehty kaikennäköisillä esineillä

Harrastusrintamalla on ollut rauhallista. Zorron suoritti etsijäkoirien alkeiskurssin loppuun. Viimeinen kurssin jälki tehtiin taajamassa. Lähdettin soralta liikkeelle ja siinä koira eteni vielä ihan ok, mutta asfaltille tullessa meni pasmat sekaisin ja jouduin auttamaan koiraa melko paljon. Ilmaisu jäi myös vaisuksi kun maalia piti vähän taas vältellä. Maanantaina mentiin treenaileen jälkeä ajatuksella, että tehdään helppo palauttava jälki. Noh meillä ei ollut tarkaa tietoa mistä jälki kulki, joten harhauduttiin väärälle polulle ja  jotenkin Zorron intokin laski siinä sählätessä. Maaliin kuitenkin löydettiin, mutta taas Zorro vältteli maalia, vaikka maalissa oli ihq narttu. Tänään sain puoliskon tekeen meille jäljen Rommin kanssa. Sinne Zorro lähti ihan hirveetä kyytiä kulmassa vähän tarkasteli, mutta jatkettiin kuitenkin hienosti. Ilmaisu oli taas tosi vaisu ja missasinkin ekan. Saatiin kuitenkin tehty oikeasti helppo jälki Zorrolle. Seuraavia treenejä ei ole tiedossa, mutta niitä odotellessa.

Kärsimätön näyttelytähtönen!

Jäniksenpelätin ja mielensäpahoittaja

Mihin tää kaikki aika menee, ei ainakaan blogin päivittämiseen :) Suhteellisen vähän on ollut toimintaakin viimeisinä parina viikkona. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt se kun Rommi lähti paikkamakuussa räyhäämään naapurille. Tosin ylivilkas labukka provosoi aika rankasti ja kehtas vielä alkaa tuijottelemaan.. Mutta silti, voi masennus! Muuten ollaan edistytty pienin askelin koko ajan. Seuraaminen näyttää jo hetkittäin siltä miltä pitäisikin, mutta pitkiin pätkiin motivaatio ei vielä riitä. Jäävät ovat hyvissä kantimissa ja tuskin hyppykään mikään ongelma on. Ääntely tuntuu olevan koko pentueen helmasynti, mutta sen kanssa taistellaan kukin tahoillaan. Rommilla toisinaan pystytään tekemään pitkää pätkää ilman yhtään vinkua, mutta toisinaan taas jokainen käsky saa piippausta aikaan...

Kielimiehet

Zorro on tokoillut omalla omintaikeisella tyylillään. Ei oo ihan niin justiinsa, mutta ilme on hyvä aina. Paikkamakuu näyttää jo ulkopuolisen silmin varsin vakuuttavalta. Noh ensi viikonloppuna se testataan kun mennään möllitokoilemaan lauantaina. Sunnuntaina onkin sitten Rommin vuoro loistaa kun pakataan kamat ja suunnataan kohti Tuurin näyttelyä. Toivon syvästi, että tämä näyttelyreissu jää Rommin ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

Mutakylpy on kivaa!

Viime launtaina aloitettiin mökkeily kausi ja kyllähän nuo nautti. Oli varsin väsähtänyttä sakkia kun kotio päästiin. Rommikin ensimmäisen kerran oikein tajusi vapautensa ja katoili välillä omille teilleen. Pääasiassa kuitenkin piti tarkasti mua silmällä. Kesän ensimmäiset uimahypytkin tuli koettua.

Mökkiläiset

Sunnuntaina oli Zorron jälkikurssin vuoro. Tällä kertaa tehtiin n. 1h vanha  300m jälki kun tähän mennessä ne ovat olleet tuorreita. Keli oli raskas koiralle, kuuma ja kuiva. Hienosti Zorro kuitenkin veti eikä ollut moksiskaan siitä, että jälki oli vanhempi. Maalissa oli taas epämiellyttävä nuori uros ja Zorro ilmeisesti yritti ilmaista sen mahdollisimman kaukaa, ettei tarvitsisi mennä lähemmäksi. Olisi pitänyt vaan hyväksyä se, mutta kun ei näkynyt maalia sillon... Huomenna onkin sitten viimeinen alkeiskurssin jälki taajamassa, jännää!

On tilaa kaahata!

Otsikkoon viitaten ollaan lenkkeilty paljon pellolla, jolle myös rusakot ovat löytäneet tiensä. Nykyään pidänkin hirveen mekkalan ennen kuin menen pellolle, että jänikset tajuaisivat väistää. Joku voisi ehkäpä pitää mua hulluna kun läpsytellen käsiä, viheltelen ja huutelen sielä yksinäni.

Kyllä maalla on mukavaa

Viime tiistaina olin vetämässä pentuaksaa tallilla ja ajattelin ennen sitä Rommin kanssa vähän tokoilla hallissa. No enhän mä malttanut olla vähän aksaamatta ja kokeilttiin puomia pitkästä aikaa. Mitä tekee Rommi? Tietysti täydellisen nätit kontaktit useampaan kertaa! Sitten kokeiltiin vähän keppejä, ilman mitään apuja ja mitä tekee Rommi? Pujottelee kepit niin kuin olisi aina osannut ne. Mä en kestä, niin hyvä ja taitava aksakoira, jolla ei kuitenkaan voi enää (tai ainakaan tällä hetkellä) aksata :( Muutenkin kesä on pientä kidusta. Facebook ja blogit ovat täynnä kisapäivityksiä, mutta mä en pääse edes treenaan kovin tosissaan... Masentavaa! Onhan se kuitenkin niin, että aksa on se mun mielenkiinnon kohde nro 1.

Nenähommia ja ongelma ohituksia

Päästäisi itsensä tietyti helpommalaa jos viitsis kirjoitella useammin, mutta yritetääs nyt tehdä jonkun näköistä yhteenvetoa viime viikkojen tapahtumista.

Edellis viikonloppuna alkoi Pirkanmaan etsijäkoirien alkeiskurssi. Sekä lauantaina että sunnuntaina rymyttiin Ruotulan metsissä. Teoriakerran jälkeen vähän ihmettelin, että mitenkä koiralle opetetaan se, että nyt pitäs lähtee seuraamaan toisen koiran jälkeä. Sen saman koiran jonka hajua minä tarjoaisin koiralle pussista. No siinäpä se lajin hienous piileekin. Koira haistaa pussia ja sitten odotellaan, että pienen koiran aivot työstää asian ihan itekseen ja sitten se koira vaan lähtee, ilman mitään kehotuksia tai muita apuja.

 

Ensimmäinen jälki lauantaina oli 100m suora jälki metsässä. Pelkäsin alkuun, että riittääkö Zorron mielenkiinto kun jäljen aikana ei saa palkkaa, niin paljon ollaan kuitenkin namijälkeä tehty viime kesinä. Pelko oli turhaa ja hienosti koira eteni. Kerran pysähtyi pitämään taukoa (mikä on tässä lajissa täysin sallittua), syömään ruohoa ja siitten kun koira oli valmis niin jatkettiin. Ilmaisua ei ekalla kerralla koiralla nähty ollenkaan, ajoi tosi lähelle maalia, joten palkka siitä. Kun kadonneita koira etsitään, jäljestävän koiran tulee ilmaista n. 50m ennen maalia, jotta karkulaista ei peläytetä.

Toinen jälki lauantaina oli 150m yhdellä 90 asteen kulmalla. Eteni hienosti kulmaan asti. Kulmassa tarkasti ns. T toisen sakaran, mutta kääntyi sitten hienosti oikealle jäljelle. Muutataman kerran koira vilkas mua apuja pyydellen, mutta kun apuja ei herunut  jatkui matka hienosti itekseen. Tällä jäljellä ilmaisu oli myös selkeä pysähdys ja tuijotus maaliin ja siitä palkaksi maistuvat kissanruuat.

Kolmas jälki tehtiin sitten sunnuntaina. Tällä kertaa matka oli 500m ja yksi kulmakin jäljelle jouduttiin tekemään. Lähtö oli jo nopeampi kuin edellis päivän jäljillä. Noin 100m jälkeen mietintätauko, mutta sitten jatkettiin vauhdilla kulmaan asti. Kulma oli hankalassa paikassa ihan rannassa kuopassa, jossa maalikoirakko oli vielä pyörinyt ihan kunnolla, joten hiukan Zorro meinas siinä seota ja hiukan jouduttiin auttamaan. Lopussa koira oli haluton etenemään, katseli tasan toiseen suuntaan kun maali oli ja oli vähän sitä mieltä, että tää oli nyt tässä. Pienellä kehotuksella suostui kuitenkin jatkamaan. Ilmaisu oli hyvä ja selkeä. Liekö sitten maalikoira ollut Zorrolle epämiellyttävä nuori isokokoinen uros, ettei huvittanut hirveän lähelle mennä. Kesken jäljen pysähtyi myös juomaan, sen verran rankaa oli tuo nenän käyttö.

Eilen oli sitten neljännen jäljen vuoro. Tällä kertaa tehtiin Y-jälki (300m), jossa alku pätkän meni kaksi koirakkoa, mutta sitten maali koirakko ja hämy koirakko erkanivat ja koiran piti jäljestää vain sitä hajua mikä sille alussa oli annettu. Zorro lähti tällä kertaa heti jäljelle, mutta se olikin ihmisjälki, mutta toki löysi nopeasti oikealle jäljelle. Jäljen varrella oli myös hemaisevan hyvän tuoksuiset kakkakasat, joissa olisi pitänyt päästä kierimään. Erkanemis kohdassa Zorron otti tauon ja mietti vähän hommaa ja jatkoi kun oli valmis. Ilmaisu taas kivasti pysähtymällä. Itse en heti huomannut maalia, mutta huomasin kuitenkin koiran ilmaisun.

Kaiken kaikkiaan Zorro on aika helposti luettava koira, kyllä siitä näkee koska ollaan oikealla jäljellä ja koska ihan hukassa. Itseluottamusta Zorrolla on kuulemma hyvin, eikä se tarvi mun tukea. Myös työskentelyilme näyttää siltä, että sillä on oikeesti kivaa, kuulemma viheltelis mennessään jos osaisi.

Myös Rommi on päässyt nenähommin makkara-/ihmisjäljen muodossa. Vieläkin se on melkosta häsläystä, mutta huomasin kuitenkin, että kun antaa jäljen vanhentua riittävästi (yli30min) ja käy siinä välissä purkamassa ylimääräiset virrat pois, se menee jo inasen rauhallisemmin. Myös kotikutoista esineruutua on tehty. Rommi tuo kyllä hienosti kaikki tutut lelut, mutta se ei vaan tajua jos siellä on jotain ihmeellisiä esineitä, esim. 0,5l juomapullo. Niin kuitenkin onnistuu, että näytän koiralle esineet ensin, että tämmöstä oltais nyt etsimässä. Suurimmillaan meidän ruutu on ollut 30m syvä ja hienosti koira kyllä irtoaa ihan takarajoille. Käteen luovutusta on myös treenattu ihan kuivaharjotteluna, koska se on ollut ongelma.

Eniten Rommi kuitenkin nyt tarvitsisi ohitustreeniä. Joskus syksyllä meillä oli myös ongelmia ohitusten kanssa, mutta nyt homma on mennyt ihan mahdottomaksi. Rommi kiihtyy jo hyvissä ajoin ennen ohitusta, jolloin siihen mennessä kun koira on kohdalla, Rommi on jo semmosissa sfääreissä, että sitä on mahdotonta hallita. Ennen sain namittamalla sen ihan ok:sti ohi, mutta nyt ei kelpaa enää namitkaan. Olen yrittänyt viedä tien sivuun ja käskeä istumaan ja namittaa, mutta kohdalla se kuitenkin tuppaa rähähtämään. Eikö Rommi nyt vaan vois ottaa Zorrosta mallia, että vastaan tulevaa koiraa ei tarvi edes vilkaista vaan välttelemällä hyvä tulee! Noh nyt mietin jo, että pitäskö meidän mennä oikeen jollekin ohituskurssille, niin sais vähän ammattiapuja...

 

ps. kuvat ovat viime kesältä, Rommi ei ole nuorentunt yhtäkkiä

 

 



Hälsans kök, loppu buzzus

Nyt on kaikki kasvisruuat syöty joita sain testattavaksi buzzadorilta. Buzzadorilta saa siis ilmaiseksi joitain tuotteita testiin ja niistä pitää sitten kertoa eteenpäin. Täältä taas lisätietoa! Murekkeen testauskesta kerroinkin jo aiemmin täällä, mutta myöhemmin testiin pääsivät falafelit ja kasvispihvit.

En ole aiemmin falafelejä syönyt, enkä tiedä miltä niiden tulisi maistua, mutta nämä kyseiset yksilöt kelpasivat lähinnä koiran ruuaksi. Yhden jäljen nameiksi siis menivät suurimmalta osaltaan. Itse söin pari pyörykkää, mutta ei ne vain sovi omaan makuun.

Kasvispihveistä tehtiin pihvit itse tehtyjen hampurilaisten väliin ja pidettiin oikeen burgeribileet!

 

Näiden maussa ei ollut mitään valittamista ja kaikille ruoka maistui enemmän kuin hyvin

 

 Ja ei muuta kuin syömään!

 

Mureke ja nämä pihvit olivat siis erittäin onnistuneita kokeiluja, mutta tuskimpa niitä tulee ostettu enää lisää. Suurin syy on hinta, halvempaa on ostaa jauhelihaa. Toisaalta myös pienet pakkauskoot eivät oikein sovi nelihenkiselle perheelle.

Buzzaus: Maximit syöty ja juotu

Niin kuin aiemmin oli juttua olen tässä päässyt testailemaan Maxim tuotteiteita buzzadorina. Patukat varsinkin on olleet kovin käteviä ja todellakin korvannut niitä suklaapatukka pikku nälkään hetkiä. Kaikki patukat ovat olleet syötävän makuisia, suurin osa oikein hyviä.

Tänään aamusta kävin ensin koirille tekemässä jäljet ja muutenkin metsässä temuttiin pari tuntia.  Sen jälkeen tein urheilujuomaa jota siinä hörpin ennen lähtöä  ja sitten loput mukaan ja salille. Kyseinen urheilujuoma on ihan perinteisen makuista ei joskaan ehkä ihan niin makeaa, joten sen pystyy juomaan irvistelemättä.

 

Ja reeni kulkee Maximin siivittämänä hienosti.

Kotiin päästyä vetäsin vielä palautus juoman. Näistä suklaa on ollut hyvän makuinen ja mansikka ja vanilija vähän turhan makeita.

 

 

Kaiken kakkiaan olen ollut tuotteisiin hyvin tyytyväinen Mutta en mä siitä tehosta nyt niin tiedä. Tuskimpa mun treenit siitä mihinkään on muuttuneet vaikka on ollut kunnon aineet käytössä :) Patukoilla on kyllä tosi kätevä siirtää nälkää parilla tunnilla, jolle kyllä onkin tarvetta tässä kiireissä koiraharrastusten täyttämässä elämässä!

 

 

Lisätietoja buzzador jutuista täältä!



Aktiivisempi viikonloppu

Viime viikonloppu oli täynnä koiramaista toimintaa. Lauantaina oltiin jo kahdeksalta aamulla tallilla valmistelemassa TamSKin ensimmäisiä rally-toko kisoja. Zorro oli myös mukana kisaamassa ja ensimmäisen kerran Zorro oli kentällä 0-koirana mestariluokassa. Alkuun vähän pelkäisin, että antaako Zorro jo kaikkensa harjoituskierroksella, mutta toisin kävi. Koira pääsi tuhoamaan ylimääräisiä kierroksia ja olikin varsinaisella kierroksella hienossa vireessä. Radalla oli pitkä pätkä oikealla puolella ja ne menivät hienosti. Ongelmia tuotti eteenmenot , joissa Zorro ei jostain syystä tajunnut istua!?! Tästä -3vp kyltiltä 5.  Toiset kolme pistettä lähti istu-maahan-istu kyltiltä, epätarkasti suoritettu tehtävä. Loppuun tehtiin vielä käytösruutu, jossa koiran piti olla 2min edessä maaten. Ei ollut ongelmia tässä, vaan Zorro heitti heti reteesti lonkkamakuulle ja huilaili kaikessa rauhassa. Lopputuloksena siis 94p. ja luokkavoitto ja tuomarin suosikki palkinto! Kyllä meillä menee nyt niin kovaa, että harmittaa etten ilmonnut meitä helatorstain rallykisoihin.  Tässä linkki videoon

Taas tuli pokaalia ja sun muuta palkintoa

 

Sunnuntaina pakattiin Rommin kanssa kamat autoon ja suunnattiin Nokialle pk-lajien tutustumispäivään.  Ensimmäisenä meillä oli vuorossa haku. Nähtiin alkuun kisanomainen suoritus ja sitten Rommikin pääsi kokeilemaan. Ei tehnyt minkäänlaista tuskaa lähteä nakkien toivossa etsimään ukkoja metsästä. Näkölähtöjä vain tehtiin ja ne onnistui hienosti. Tää voisi olla kyllä niin Rommin laji; saa mennä lujaa ja toisaalta ukot mettässä tarjoilee nameja ja leikkejä, mikä voi parantaa Rommin käytöstä ylipäätään lenkkeillessä.

Ruokailun jälkeen lähdettiin jälkimetsälle. Tehtiin kaikille koirille suorat jäljet, jotka oli kyllä pidempiä mitä ikinä Rommin kanssa oltiin tehty.  Alku oli hirveetä riekkumista, jonka takia otin koiran tosi lyhyeen liinaan. Sitten Rommi onnistui steppailemaan  tassunsa ehkä neljä kertaa mun saapaan alle. Joo kyllä todellakin kaoottista oli meidän meno. Loppua kohden meno kuitenkin tasoittui ja päästiin maaliin asti. Hyviä vinkkejä saatiin kuinka jatkaa. Koira lyhyessä liinassa, riittävän pitkä jälki ja nameja joka askelmalle.  Loppuun nähtiin vielä kokenut koira jäljellä. Majalle palatessa saatiin vielä tottis esitys. Onhan se hienoo kun koirat seuraa korkealla vireellä. Kaiken kaikkiaan oli kyllä niin antoisa päivä. Haku alkoi ihan tosissaan kiinnostamaan, mutta en nyt vielä ala hakemaan ryhmäpaikkaa, koska aika ei tällä hetkellä riitä. Nyt varsinkin kun Zorron Pirkamaan etsijäkoirien jälkikurssi alkaa ensi viikolla.

Väsähtänyt Rommi kaiken uuden jälkeen

Tänään lähdettiin sitten kokeilemaan uusia taitoja. Talloin molemmille jäljet ja tällä kertaa merkkasinkin ne kunnolla. Zorrolle tein vähän pitemmän jäljen jossa nameja oli vain noin joka kolmannella askeleella. Rommin jälki oli suora ja namit joka askeleella.  Vanhetessa otettiin Rommin kanssa esineruutua. Tein vain n. 10x10m alueen. Ensin heitin leluja sinne ja Rommi haki hienosti. Sitten vein niitä piiloon ja hienosti meni nytkin.  Kun vein monta esinettä kerralla, Rommi ei meinannut ymmärtää, että niitä löytyy sieltä lisääkin. Noh tämä oli vasta meidän ensimmäinen esineruutu…  Zorro se ei tajunnut koko ideaa ollenkaan, joten en jaksanut jäädä hinkkaamaan.

Rommin jälki meni ihan kivasti. Vauhtia sillä on hirveesti ja kaksin käsin saa liinaa pidellä, mutta selvästi koira auttaa kun sen vierellä etenee ja liina on todella lyhyellä. Zorro taas muisti hienosti jälkihommat. Teki tarkkaa työtä vaikka maasto oli hankala. Kulmassakin löysi oikean suunnaan hienosti kun oli ensin tarkastanut alueen. Pk-päivässä opin myös sen, että koiraa pitää todella osata lukea, että koska on jäljellä ja koska haahuilemassa. Jäljen kunnolla merkkaaminen auttaa tässä kovasti, ettei tarvi miettiä, että mistähän mä tässä kohtaa menin. Zorrosta kyllä huomaa hyvin kun se on epävarma ja toisinaan porskuttaa varmasti eteenpäin. Kivoja nämä uudet tuulet harrastusrintamalla!