Hullujen hommaa!

En ole varmasti ainoa koiraharrastaja, joka lähtee ulos säässä kuin säässä ja vedenpitäviin vaatteisiin käytetään enemmän rahaa kuin muihin vaatteisiin yhteensä. Tänään on ollut malliesimerkki todellisen koiraharrastajan päivästä, joita ne muut (tavalliset) ihmiset ei vaan yhtään ymmärrä. Vettä tulee vähän väliä kuin esterin persiistä ja muutenkin lämpötilat ovat varsin syksyiset. Aamupäivästä lähdin tallille kouluttamaan päteviä pentuja. Zorro pääsi myös tutustumaan tallin uuteen alustaan ja tekemään parit keinut tallin rämisevillä keinuilla. Ei hetkauttanut nytkään Zorron mielenrauhaa moinen keinuttelu. Nyt olenkin viittä vaille ilmoittamassa Zorroa agikisoihin. Tänään kuultiin myös, että Rommin systeri, Taika nousi kolmosiin vain kahden kuukauden kisaamisen jälkeen. Onnea heille! T: ihan pikkusen kateellinen

Kouluttamisen jälkeen tehtiin molempien kanssa lenkki Peltolammille ja siitä siirryttiin jälkitreeneihin Niihamaan. Rommi pääsi heti maalikoiraksi ja yrittikin ihan tosissaan maastoutua luontoon:

Zorrolle tehtiin tällä kertaa metsään viuhkajälki kahdella hämykoiralla. Alku oli hyvä ja koira eteni hienosti. Välillä pysähteli ja mietti ruohon korsi suussa. Toisinaan kävi tarkastamassa toisia suuntia, mutta korjasi hienosti aina jäljelle. Hämyjen erkanemista en edes huomannut kun koira eteni kuin juna. Lopussa ei tiedetty mitä reittiä koira oli kulkenut tai missä maali oli, joten ihan täysin koiran varassa oltiin. Zorro eteni alkuun hyvin, mutta sitten kadotti jäljen, mutta palasi itse taaksepäin jotta päästiin taas jäljen päälle. Jostain syystä Zorro ei kuitenkaan vieläkään löytänyt oikeaa jälkeä, mutta selvästi se tiesi missä maali oli ja veti sitten omia reittejään sinne. Kun oltiin lähellä, maali alkoi haukkua, mutta koska ei nähty koiraa kehotin Zorroa menemään vielä lähemmäs ja sehän meni ja teki vielä ihan siedettävän ilmaisun. Tämä oli kyllä varmasti Zorron paras jälki. Koira ei pyytänyt minulta apuja, osasi korjata omat virheensä ja eteni paremmin kuin aikaisemmin. Joten kyllä se neljän tunnin märässä metsässä rämpiminen oli kaiken tämän arvoista!

Pätevä jälkikoira

Viime viikolla käytiin myös jäljellä Ylöjärvellä. Silloin tehtiin perussimppeli n.500m pitkä metsäjälki. Tälläkin jäljellä Zorron epävarmuus paistoi läpi aluksi ja koira pyyteli apuja. Ilmaisun se halusi tehdä todella aikaisin ja oli haluton jatkamaan, joten huonosta ilmaisusta palkka.

Myös Rommi on päässyt tekemään pientä ihmisjälkeä ja teemana on lähinnä ollut kepit ja myös namit olen nyt jättänyt pois jäljeltä. Palkka tulee siis kepeistä. Vauhtia on edelleen ihan liikaa ja vauhdilla on vetänyt myös keppien yli, mutta kun olen sen pysäyttänyt, koira on keppin löytänyt. Nyt koira menee jo yleensä itse maahan, joten eteenpäin mennään. Motivaatio myös riittää ilman namejakin ja hyvin koira pysyy jäljellä. Viimeksi Rommi kuitenkin yritti jo tarjota ihan jonkun muun kepin ilmaisua, mutta tämä taitaa kuulua kuvioon. 

Rommin kanssa ollaan nyt aloitettu ohitusharjoitukset vähän uudella tyylillä, katsoo nyt tuottaako tämä tulosta. Onneksi huomenna päästään ohituskurssille niin saadaan paljon hallittuja harjoituksia. Rommin kanssa yritettään myös tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Normaalistihan Rommi ei välitä juuri lainkaan vieraista ihmisistä, mutta saisi olla hiukan sosiaalisempi. Haaveissa olisi myös tutustuttaa Rommi johonkin uuteen koiraan. Onko joku vapaaehtoinen meidän uudeksi kaveriksi?

Itsevarmuutta ja uusia haasteita

Tämä viikko on ollut varsin rauhallinen koiraurheilun saralla. Syksy on niin täälä ja vettä on tullut useampanakin päivänä kuin esterin persiistä. Sen vuoksi maanantain tokotkin oli peruttuna. Zorro on nyt ilmottu seuraavaan tokokokeeseen syyskulle, joten treenata kait pitäisi. Toisaalta Zorron tekeminen on niin varmaa, enkä osaa/jaksa viilata sen kanssa pilkkua juuri enempää, enkä tappaa sen intoa tekemällä liikaa. Ehkäpä pitäisi siis mieluummin treenata mestariluokan rallya, siinä ainakin haasteita riittää meille molemmille.

Viime kesän tunnelmia

Torstaina aksattiin omatoimisesti ilman koutsia. Radalla oli myös keinu, jota Zorro on kyllä aiemminkin kesällä mennyt. Eteläpuiston keinu kun ei ole lainkaan niin pelottava kuin esim. tallilla. Mutta, nyt Zorron kanssa tehtiin useita toistoja ja koira meni ne hyvällä vireellä. Näköjään tauko voi tehdä hyvää keinuttelulle. Muutenkin Zorro on nykyään niin innoissaan aksassa ja pistää mut juoksemaan ihan tosisaan. Ihana otus :) Ollaan myös paljon siirrytty pois omalta mukavuusalueelta ja tehdään esim. takaaleikkauksia vaikka tuskin ne ikinä tulevat meille olemaan nopein ohjaustapa. Haluan kuitenkin itse kehittyä ohjaajana enkä aina vaan tyytyä siihen miten koira menee helpoiten.

Grauu!

Eilen lauantaina oltiin maalikoirakkona etsijäkoirien jatkokurssilla ja saatiin palkaksi siitä myös oma jälki. Tällä kertaa jälki oli taajamassa, ihan meidän kotikonnuilla Tohlopissa. En tiedä oliko siittä haittaa vai hyötyä, mutta ei se koira vieläkään lähtenyt asfaltilla ajamaan jälkeä. Ei riitä itseluottamus ei ja sitä vielä pahentaa se, että sen perässä hiljennetään vauhtia tai pysähdytään. Jäljellä oli myös pelto-osuus, jossa koira heti lähti ajamaan ihan eri drivilla. Sen jälkeen myös asfaltilla meni vähän paremmin, mutta koiraa pitää koko ajan rohkaista liikkumalla eteenpäin. Maali oli polulla ja Zorro ajoi ihan kiinni taas, joten maalin välttely ongelma lienee selätetty. Ilmaisu jäi taas olemattomaksi, koska oltiin niin lähellä. Äh, millä mää nyt teen tuolle itseluottamuksen myös taajamaan? Se on niin "pilattu" tokolla ja hakee kontaktia kokoajan kun on epävarma. Tänään perus hihnalenkillä kokeiltiin sellaista, että Zorron piti kävellä mun edellä kokoajan (normaalisti kävelee mun tai Rommin perässä) ja hyvinhän tuo sen ymmärsi. Jatkamme näitä harjoituksia ainakin lisää ja toivotaan jotain ihmettä. Olen nyt myös ottanut "Missä haukku on?" käskyn, jolla pyrin antamaan koiralle luvan etsiä. Toivottavasti päästään pian taas treenaamaan lisää.

Läh, puh

Rommille puhaltaa nyt myös uusia tuulia. Ilmoitin sen syksyn etsijäkoirien alkeiskurssille, joten pääsee sekin nenähommiin ja siltä ei ainakaan itseluottamusta puutu. Toinen uusi juttu on ohituskurssi, jolle mennään myös syyskuussa. Toivon saavani vähän uusia työkaluja ohitusten handlaamiseen ja ennen kaikkea hallittuja harjoituksia. Kiireinen syyskuu siis tiedossa :) Rommi on myös varsin ihastunut uuteen leluunsa, frisbiihin. Juoksee ihan hulluna sen perässä ja tekee komeita loikkia. Väsyttävää puhaa tuntuu myös olevan.

Varma suorittaja

On se Zorro kyllä nykyään vaan niin tasainen menijä. Tänään rally-tokoiltiin Lielahdessa Pia Heikkisen radalla. Panoksena oli siirtyminen mestariluokkaan ja sehän me tehtiin, vaikkei kaikki tosiaan mennyt kuin elokuvissa. Rata oli tehty taas kovin ahtaaksi, mutta muuten siinä ei ollu mitään kovinkaan ihmeellistä. Meidän harmiksi käytösruutu piti suorittaa edessä istuen ja eihän se putkeen mennyt. Zorro nosti takamustaan melkeimpä heti, mutta jatkettiin kuitenkin harjoituksen kannalta loppuun asti. Muutaman kerran Zorro vähän pakitti ja kääntyi ja olin siis aivan varma, että -10p. tulee, mutta mitä ihmettä; tuloslapussa oli vain -1p. Kannatti siis höntsätä loppuun asti... Rata meni ihan jees, houkutuksella jouduin vähän käskemään. Oikealla seuraamisetkin tarvottiin läpi, vaikkei se helppoa ollut. Oikealla istu-eteen-vasemmalta oikealle-istu kyltiltä -1p. temposta, siellä oli jotain hajuja ilmassa. Eteen-vasemmalta sivulle-istu meinasin itse karata liian aikaisin, mutta onneksi vain -1p. ohjaaja virheestä. Seuraava kyltti menikin sitten yllättäen nollille. Zorro istui kolmesti istu-käännös vasemapaan-istu kyltiltä. Mä en huomannut tätä ollenkaan, joten en olis mitenkään tajunnut uusia. Noh, loppu tulemana kuitenkin 87p. ja RTK3 tunnus. Sijoitus oli 2/7 eli palkintopallilla oltiin jälleen, vaikkei tosiaan sitä oltaisi ansaittu. Tästä videoon!

Kuva arkistojen kätköistä

Rommikin teki aamusta varmat rähinäsuoritukset kun oltiin katsomassa PK:n sm-kisojen tottiksia. Eipä se siitä juuri ole helpottanut tämä rähinä. Suurimmaksi osaksi se makaa rauhallisesti maassa, mutta sitten yhtäkkiä hirvee rähinä jos joku sattuu vilkasemaan. Kentällä tottistelevat koirat ei sen sijaan kiinnostaneet lainkaan. Lähimmän kentän paukut hiukan myös häiritsivät, mutta eipä Rommi niitä ole ennen kuullutkaan. Eikä tosiaan niitä pelännyt vaan ihmetteli vaan, että mitä ovat.

Uusia ja vanhoja haasteita

Arki on niin koittanut. Työt alkoi tällä viikolla ja kummasti huomaa miten ne häiritsevät harrastamista. Arki toi kuitenkin mukanaan myös molempien tokotreenit. Ensin oli Rommin vuoro. Tehtiin kaukoja, maahan-istu-maahan menee hyvin, mitä nyt koira välillä jähmimään maahan. Käskytettynä tehtiin liikkeestä seisomista, mikä ei ole kyllä Rommin vahvuus ainakaan. Välillä se hiipii perään, toisinaan arpoo maahanmenon, istumisen ja seisomisen välillä. Ensimmäisellä kerralla koira hiipi useamman askeleen, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että jään tuijottamaan koiraa jos ei pysähdy. Toisella kertaa Rommi tekikin varsin säpäkän stopin, paljon paremman mitä Zorro on ikinä tehty. Loppuun Rommin kanssa vielä paikka istuminen. Tätä ei olla Rommin kanssa ikinä tehty ja teinkin sen nyt ihan lyhyeltä etäisyydeltä hihnassa (tietenkin). Palautetta tuli jos Rommi käänsi katsettaan muihin koiriin, jotta saisin sen oppimaan, että vain minua saa tuijottaa. Hyvinhän se pysyy, kun ei provosoidu muista.

Zorron kanssa oli samat liikkeet kuin edellä. Lisäksi tehtiin ruutua. Ohjattuna myös Zorron kanssa tehtiin liikkeestä seisominen ja toivoisin vähän terävyyttä liikkeeseen, mutta kuulemma voi olla aika hankala tie. Mietitään nyt... Zorron paikka istuminen ei mennyt ihan putkeen. Viereinen uros cokkeri luuli Zorroo juoksuiseksi nartuksi ja lähti sitten kahdesti haisteleen Zorroo. Pikkunen stressihän Zorrolle siitä tuli, mutta toivottavasti isompaa vahinkoa ei käynyt. Istumassa Zorro kyllä pysyi ihmeen hyvin.

Veljekset kuin ilvekset

Vaanija

Eilen oli Zorron fyssari, joten aksat jäi väliin tällä viikolla. Vinoutta ei lantiosta enää löytynyt ja muutenkaan pahempia jumeja ei ollut. Zorro oli nyt jo ihan innoissaan kiipeilemässä jumppapalolle kun tiesi, että siitä saa hyvät namit. Zorro meni myös itse kyljelleen makaamaan mikä on todella harvinaista. Piispasella oli kärsivällisyyttä vain silitellä, siitä isot plussat. Alkuun huomattiin muuten jännä homma. Alkuun koira seisoi ihan molemmilla takajaloilla, mutta kun aloitettiin tutkimaan niin heitti koko painon oikealle takajalalle. Tyyppi siis feikkaa ihan urakalla, voi morjens!

Eilen myös lähdettiin Rommin kanssa jäljestämään läheiselle niitylle, josta on viimeinkin ajettu heinä lyhyeksi. Rommihan jäljestää metsässä semmosta 200-300m jälkeä ilman sen kummempia ongelmia. Vauhtia on tosin liikaa, eikä namit jäljellä maistu juurikaan. Aiemmin ei jäljellä ole ollut mitään esineitä, mutta nyt ajattelin esitellä sille kepit. Ensin tein tosi lyhen jäljen niitylle ja loppuun kepin. Kun koira pääsi jäjen päähän näytin sille keppiä, jota se automaattisesti alkoi pureskella. Käskin koiran vielä maahan (ajattelin, että saisi ilmaista maahanmenolla, mutta katsotaan nyt) ja hirveet bileet kepin kanssa. Toinen jälki oli jo ehkä 50m ja keppejä oli puolivälissä ja lopussa. Hienosti molemmat löytyivät ja koira ottaa ne suuhunsa automaattisesti. Loppuun tehtiin vielä kolmaskin pätkä, joka meni yhtä hienosti. Tänään täytyi taas käydä tekemässä yksi jälki niityille neljällä kepillä. Nyt koira oli niin intona, että paineli ensimmäisestä ja toisestakin ohi, mutta kun koiran pysäytti kepit löytyivät helposti. Maahan menokin onnistui ensimmäisestä käskystä. Enpä olisi ikinä uskonut, että tämä sujuisi näin helposti. Tosin metsässä keppien löytyminen tulee olemaan hankalampaa, mutta katsotaanpa nyt. Mulla ei myöskään ole oikeen mitään hajua miten kepit tulisi koiralle opettaa, mutta jotenkin näin se esitettiin jollain nettisivulla.

Huomenna on pitkästä aikaa Zorrolla rally-toko kisat. Oikealla seuraaminen on kyllä kovin hukassa, tokottu ollaan niin paljon, että koira hakee koko ajan vasemmalle. Olis vissiin pitänyt aloittaa treenaaminen aikaisemmin kuin viikkoa ennen.

Hölmöläinen

"Mulla on niin kivaa"

"Tää mun kieli on ihan liian iso mun suuhun"

Voi pojat mikä viikko!

Tällä viikolla on todella tuntunut, että lomalla ollaan. Heti maanantaina pakattiin koirat autoon ja lähdettiin Seitsemisen kansallispuistoon tekemään pikku lenkki. Zorro sai hömpötellä koko lenkin vapaana ja Rommi sen sijaan joutui kiskomaan tätä valasta perässään koko matkan. Rommin mielestä koko reissun kohokohta taisikin olla tapaaminen lampaiden kanssa pitkästä aikaa. Kovasti olisi pojan tehnyt mieli aitaukseen, mutta joutui tyytymään parin metrin etäisyydeltä kiihkoiluun. Yhtään kuvaa ei reissulta ole, koska muistikortti unohtui matkasta.

Tiistaina koitti sitten Zorron totuuden hetki: ihka ensimmäinen tokokoe!

Tässä me odotellaan omaa suoritusvuoroa iloisella ilmeellä!

Meille "arpoutui" paikka toisen paikkamakuuryhmän ensimmäisinä eli reunapaikka! Helpottaa aina minun tuskaa hiukan, mutta seuraavassa liikkeet kommenteineen (+kertoimet):

Luoksepäästävyys 10 (x1): Pysyi hienosti istumassa koko ajan
Paikkamakuu 9 (x3): Pistevähennys tuli tuplakäskystä ylösnoustessa (itse asiassa tuplakäsky tuli myös jo maahan menossa). Makasi kohtuu hyvin (jännitti hiukan enemmän kuin yleensä), yhdessä vaiheessa laittoi päänkin maahan, mutta sitten meni juna hallin ohi. Itse meinasin melkein pyörtyä riviin ja hoinkin itselleni vaan, että hengitä, hengitä!
Seuraaminen hihnassa 9,5 (x2): Tähän olen erittäin tyytyväinen, koira oli heti ensimmäisessä liikkeessä hienosti mukana. Puoli pistettä lähti oikealle käännöksessä pienenä etäisyyden ottona.
Seuraaminen vapaana 8,5 (x4): Oikealle käännöksessä jäi taas johonkin hortoilemaan. Kontakti ei vissiin pysynyt ihan yhtä hyvin.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 (x2): Maahanmeno liike saisi olla nopeampi.
Luoksetulo 10 (x3): Vauhtia riittää ja perusasento oli hyvä. Itseäni kyllä ärsyttää se, että Zorro hyppää aina mun käteen tarkastaakseen nami tilanteen :)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 (x2): Valui hiukan liikaa.
Hyppy 10 (x2): Ei motkotettavaa mistään, itselleni annan kyllä pyyhkeitä, koska menin sanomaan joo kun kysyttiin onko valmista. Videota uudestaan katsoessa muistin, että Zorro haisteli hyppyä pysähdyttyään, mikähän juttu se nyt taas oli...
Kokonaisvaikutus 9 (x1): Tuomari selvästi tykkäsi Zorron tavasta tehdä töitä, itse sain kehuja hyvästä ohjaamisesta. Kymppejä ei taidettu paljon jaella, enkä tiedä mitä meidän olisi pitänyt siihen tehdä paremmin.

Suorituksen jälkeen olin hyvin tyytyväinen siihen, että ei mokattu mitään vaan koira teki omalla taatulla tasollaan. Tulevaisuutta ajatellen jäävät liikkeet on ne mitä meidän täytyisi treenata lisää. Terävyyttä liikkeisiin kaivattaisiin erityisesti. Lopputulos oli oikeastaan kokonaisuutena varsin yllättävä: Yhteispisteet 184, jolla irtosi luokkavoitto ja kunniapalkinto (miksi näitä jaellaan, valistakaa tietämätöntä?) Videon kuvaamisessa oli teknisiä ongelmia, joten vain viimeisimmät liikkeet tulivat nauhalle, mutta tältä se näytti!

Pitääköhän mun kohta hommata Zorrolle oma palkinto kaappi?

"Mä olin paras ja sain tämmösen lelun!"

 Voiton huumasta selvinneenä keskiviikkona lähdettiin ajelemaan mökille vadelmia keräämään ja koiria juoksuttamaan. Rommilla oli hauskaa kun sai juosta edes takasin poimijalta toiselle ja myös vatut maistuivat suoraan puskasta syötynä. 

Torstaina oli sitten taas Zorron aksa treenit ja sehän oli taas ihan liekeissä, vaikka luulis, että viikon hulinat olis vienneet jo suurimmat energiat. Pallolla palkkaaminen on tuonut Zorrolle lisää vauhtia tai ainakin motivaatiota. Se sikailee hyppimällä vasten ja varastamalla pallon suoraa kädestä, mutta ei se haittaa, sillä on lupa olla röyhkeä!

Autossakin on matkattu melkoisesti

Eilen matkattiin taas mökille ja vattupuskiin. Koirat sai temmeltää koko illan kaikessa rauhassa ja kyllähän ne tykkää. Nyt kun juuri kotiin päästiin, koirat ovat kohtuullisen onnellisen (lue: väsyneen) oloisia

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää!

Lahjattomat treenaa

Vai miten se nyt meni! Eilen kalenteria katsoessani tajusin,että Zorron (ja mun) ihka ensimmäinen tokokoe on jo viikon päästä. Ja koskas me viimeksi ollaan sitten treenattu? Ehkäpä kolme viikkoo sitten, apua! Tästä sisuuntuneena mentiin eilen kentälle vähän herkistelemään. Suurimmat ongelmat on seuraaminen ja oikeastaan sen paikka. Edistää, jätättää, ottaa sivuttaisetäisyyttä tai sitten on ihan kivalla paikalla. Peukut vaan kaikilla pystyyn, että ensi tiistaina olisi taivaan kappaleet oikeassa asennossa ja Zorro hyvillä mielin. Zorron kanssa ei kyllä oikeasti voi oikein etukäteen jännittää, koska sen suoritus riippuu niin mystisistä asioista, että en minä siihen pysty juurikaan vaikuttamaan. Pitää kuitenkin pitää mielessä seuraavat asiat: 1. Tee ennen varsinaista suoritusta seuraamista niin, että koira olisi heti vireessä ekasta liikkeestä lähtien. 2. Kun koiran pitää nousta maasta sivulle, käytä käskyä ISTU! Sivu käskyllä Zorro jähmäilee. 3. Älä sano mitään hypyssä ennen YLI käskyä!

Mitäs muuta sitten ollaan tehty lomalaisina. Zorro kävi teke älyhankalan taajamajäljen, mikä oli n.700m pitkä ja maasto vaihtelevaa. Kyselyä oli n. 10m välein ja eteneminen älyttömän hidasta. Loppua kohden mielenkiinto sen kun väheni ja Zorro yritti jopa seurata, jos sillä heruis palkkaa. Ajoi lopulta melko lähelle maalia, mutta ilmaisu jäi vaisuksi. Ärsytti vaan kun ei tästä tullut nyt yhtään mitään, ehkä ensi kerralla sitten.

Mettässä tein kerran molemmille (nami)jäljet. Maasto oli hankalaa, mutta molemmat suoriutuivat siitä hienosti. Mulla oli vaan vähän ongelmia pystyssä pysymisen suhteen. Zorro menee kyllä tosi hienosti umpimetsässä ja itseluottamus riittää paremmin kuin taajamassa.

Zorro pääsi tällä viikolla pitkästä aikaa fyssarille. Tällä kertaa aika oli varattuna Piispaselle jolla olikin erilaisia näkemyksiä. Alkuun Zorro pääsi temppuilemaan kaikennäkösillä esteillä. Selväksi tuli heti sen vasemman takajalan käyttö, tai oikeammin sen käytön vähyys. Ulkona liikkeet näyttivät kuitenkin symmetrisiltä. Hitaassa liikkeessä keventämisen huomaa, mutta ei enää ravissa tai laukassa. Koko koira oli kohtalaisen jäykkä, mutta niinhän se aina on. Hyvin Zorro kuitenkin heti ekalla kerralla rentoutui käsittelyssä ja yläselän jumit saatiin auottua. Lantiossa on ilmeisesti vähän vinoutta, jota pyritään seuraavilla kerroilla suoristamaan.

Rommi pääsi tänään pitkästä aikaa vetämään. Ei ole minun juoksu harrastukseni taaskaaan oikein päässyt vauhtiin, eikä varmaan 2kk olla juostu ollenkaan. Juokseminen on kyllä hullun raskasta, että saa Rommin pysymään ravilla ja välillä on pakko itse kiihdyttää, jotta peitsaaminen loppuisi. Huh huh!

Muuten Rommi on saanut pääasiassa viettää kotikoiran virkaa, toki pieniä juttuja tehdään päivittäin. Agirodussa käytiin katselemassa muita koiria ja saatiin monta onnistunutta ohitusta, mutta toki muutamia rähjäyksiäkin. Rommi ei kuitenkaan juurikaan kiihtynyt aksaavista koirista, vaikka oltiin ihan kentän laidalla. Ehkä pientä kehitystä on havaittavissa. Rommi on myös vähentänyt merkaamista ja koipi kohoaa entistä harvemmin.

Loppuun vielä lomamatka kuvia Pärnusta:

Ei ihan koira vapaa loma kuitenkaan

Loman alkuja ja muuta muminaa

On mennyt juhannukset ja muutenkin kesä on jo niin pitkällä, että kesälomakin starttasi eilen. Joku voisi siis kysyä; miksi ihmeessä olet hereillä lomalauantaina ennen kuuttaa ja päivität blogia. Noh syitähän on kaksi, ei vaan väsytä ja toisaalta ei tunnu normi tunneista riittävän aikaa tänne blogin puolelle ollenkaan.

Monta viikkoo pitäisi taas avata tässä, mutta eiköhän mennä lyhyemmän kautta kuitenkin. Rommi on tervehtynyt leikkauksesta nyt täysin. 12-13 päivää koira oli kauluri päässä ja pelkällä hihnalenkityksellä. Olen kyllä positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin sen pää on kestänyt rauhassa oloa. Mitään sen kummempaa aktivointia ei olla tehty tuona aikana yhtä jälkeä lukuunottamatta. Zorro ei missään vaiheessa tullut sinuiksi Rommin kaulurin kanssa, joten se juoksi Rommia karkuun koko ajan. Tosiaana aika näyttää millaisia vaikutuksia leikkauksella on laajemmin meidän olemiseen. Ei se ainakaan vielä ole räyhäämistä lopettanut :D

Olen muutenkin miettinyt syitä Rommi räyhäämiselle. Silloin kun koira oli vuoden ikäinen ei tällaisia ongelmia vielä ollut ja Rommi oli hyvinkin sosiaalinen kaikennäköisiä koiria kohtaan, tosin harvemmin silloinkaan hihnassa tavattiin vaan koirapuistossa. Siinä vaiheessa kun Rommi miehistyi, muut urokset alkoivat uhittelemaan Rommille, eikä Rommi ikinä siitä provosoitunut, jatkoi vain leikkiään.  Mutta me lopetettiin kuitenkin koirapuistossa käynti, ettei nyt sit joskus sattuisi mitään. Nyt sitten ohitustilanteissa jo kaukaa Rommi alkaa keräämään kierroksia, jolloin varsinaisessa kohtaamistilanteessa se on jo niin ylivirittynyt, että se purkautuu räyhäämisenä, jota sitten hihna vielä provosoi. Kiinnostavaa olisikin tietää miten Rommi nyt suhtautuisi vieraisiin koiriin vapaana, mutta kun mä en uskalla kokeilla. Ihmisille räyhääminen onkin sitten hankalampi juttu, johon olen ajatellut hakea "ammattiapua".

Rommilla on ollut menossa tällä viikolla tämmönen kaupunki/sosiaalistumis viikko. Kahdesti ollaan lenkkeilty ihan Tren ydinkeskustassa. Tämähän ei tuota mitään ongelmia, koska keskustassa taas liikkuu niin vähän muita koiria, eikä ihmiset aiheuta mitään ongelmaa (silloin kun koira on hihnassa). Tänään olisi tarkotus sitten mennä katsomaan niitä koiria Agirotuun ja reenailla rauhottumista.

Zorron kanssa on hömpötelty menemään niin kuin aina ennenkin. Aksailtu kerta viikkoon ja tokossakin taidettiin kerran olla ennen kesätaukoa. Oltiin myös paikallaolon teematunnilla Tallilla. Zorro selviytyis siitä hienosti, kesti jopa melkein luokse kierivän pallon kutsun. Muutenkin häiriöt oli sitä luokkaa, että en olisi ikinä uskonut Zorron kestävän sitä. Viime sunnuntaina tehtiin koirajälkeä Valkeakoskella. Jälki oli tuore ja n. 500m pitkä. Nyt maali oli pistetty piloon, jotta koira ei voisi sitä vältellä ja niin hän koiruus ajoi ihan maaliin kiinni. Kulmat Zorro tekee metsässä hienosti, mutta poluilla se kauheasti empii risteyskohdissa. Zorro olisi halunnut myös kauheasti oikaista ilmavainulla, mutta maasto oli vaan ihan mahdotonta, että olisi oikaisemaan pystynyt. Tänään jatkamme harjoituksia taajamajäljen muodossa.

Huomenna me lähdemme reissuun muutamaksi päiväksi ja koirat pääsevät hoitoon. Rommi menee Rosan kiusaksi porukoille ja Zorro saa kiusattavaksi mopsi tytön toisaalla. Vähän kyllä jännittää nää koirien hoidotkin, Zorro kun menee vielä paikaan missä se ei ole ennen käynyt kuin kylässä.

Pitkään aikaan ei ole tullut mitään uutta avautmisen aihetta, mutta sattuipa tässä yhtenä hellepäivänä yksi ärsyttävä tapaus. Koirat oli juosseet metsässä itsensä läkähdyksiin ja ajattelin, että saavat koirat käydä juomassa uimarannalla sen verran, että kotio jaksavat jatkaa. Uimaranta oli aika tyhjä eikä ketään ollut ainakaan 20m etäisyydellä. Jostain kauempaa kuului kuitenkin nainen joka puhui kovaan ääneen, että pitääkö niitä koiria tänne uimarannalle tuoda kun rantaa on muutenkin. En ymmärrä, että miten se vesi tai rantahiekka menee siitä rikki, että koirat vähän kastaa tassujaan tai juo. Ei, koirat ei kuseksi veteen (ihmisten voivatkin niin tehdä) ja ei, ne ei myöskään kuseksi siihen rantahietikolle jos niiden ei anna. Tohloppi järven ranta on siitä ärsyttävä, että suurin osa rannasta on semmosta pusikkoa josta ei todellakaan pääse edes veteen, ja aina ei jaksa kiertää vastarannalle paremmille uittopaikoille.