Menestystä ja harmitusta

Seitsemän viikon treenausurakka sai tänään päätöksenä rally-tokon SM kisoissa SDP:llä. Tätä varten oltiin treenattu mestariluokan kylttejä varsin intensiivisesti muutama viikko. Odotuksia ei sinänsä ollut juurikaan lähinnä haluttiin tehdä kaikki niin hyvin kun osattiin ja jättää turhat mokat tekemättä. Tulostavoitteet oli lähinnä hyväksytyn tuloksen tekeminen.

Valmistautumista häiritsi eilen käynyt pikku äksidentti. Lenkillä tuli vastaan irtokoira, joka tuli turhan lähelle. Kietaisin Rommin hihnan käden ympärille ja kun koira tuli iholle Rommi nykäisi sen verran tehokkaasti, että kädessä rusahti ihan kunnolla. Kotiin päästyä oikea käsi oli jo mukavan turvoksissa ja hetken kyllä mietin, että onkohan siinä luita rikki. Pikku hiljaa kuitenkin sormet alkoi taas toimia. Vieläkin käsi on melkosen turvoksissa, sininen ja kipeä, mutta ei se meitä juuri kisoissa häirinnyt. Tavaroiden pakkaminen ja vaatteiden vaihtaminen sen sijaan oli tuskaista.

Zorrolla oli ensimmäisenä vuorossa joukkuekisaan laskettava yksilökarsintakisa. Tuomarina oli Tytti Lintenhofer, mikä ei ollut aiemmin tuttu. Paineita ei joukkueen puolesta ollut, koska hyväksytty tulos ei enää siinä vaiheessa ollut mahdollinen. Radalla ei ollut mitään ihmeellisempää, mutta kuitenkin oikealla tehtäviä liikkeitä oli paljon. Pikku virheitä tehtiin läpi radan, mutta isommilta haavereilta vältyttiin. Tarkemman videoanalyysin jälkeen en kyllä kaikki virheitä tajua, mutta pilkkuhan sielä viilattiin oikein urakalla :) Erityismaininnan ansaitsee Zorron käytösruutu;  3min sivulla seisten ja sehän seisoi. Kääntyi, mutta pysyi jaloillaan, vain -2p. Loppu tuloksena 81p. Hämmästyttävästi oltiin ensimmäisinä ensimmäisen ryhmän jälkeen ja kun toisen ryhmänkin tulokset tulivat, joutui pari kertaa hieraisemaan silmiään. Me voitettiin, noin pienillä pisteillä! Kyllä arvostelu oli varsin tiukka ja hyllymetrejä jaettiin urakalla, mutta että ykköspalli 25 Suomen parhaan rally-tokoilijan joukossa! Siinä vaiheessa odotukset tietenkin nousi myös finaaliradan suhteen, mutta hiukan tosin pelkäsin, että riittääkö enää paukut kummallakaan. Ensimmäisen radan video

Finaaliradalla oli sitten viritelty ansoja putken muodossa tosissaan. Tuomarina toimi Anna Pekkala.

Koira kävikin yhden kerran liikaa putkessa heti radan aluksi. Sitten se pakka alkoikin hajoilemaan.  Tallasin koiran varpaille, ohjasin epätarkasti ja muutenkin ajatus ei vaan enää kulkenut. Suurin harmitus tapahtui kuitenkin käytösruudussa, joka suoritettiin oikealla maaten. Siis maatenhan ei voi epäonnistua! Noh, Zorro makasi hienosti 2:50 kunnes nousi istumaan ja -10vp. Voihan kerpeleen kerpele, ei tossa vaan voi mokata. Olisi pitänyt joo pysyä ite tarkempana, mutta kyllä Zorro sai tämän vähän omaan piikkiinsä. Radan jälkeen olin aivan varma, ettei tulosta tullut, mutta yllätykseksi arvostelu olikin hiukan höllempi kuin aiemmilla radoilla. Tuloksena siis 72p. ja hyväksytty. Lopullinen sijoitus meillä sitten oli 7. Eihän se huono ole olla SM kisoissa 7. mutta kyllä vaan harmittaa, niin paljon parempaankin oltaisiin pystytty. Takki on varsin tyhjä tämän lajin suhteen, koska seuraava kisa tulee olemaan vasta lajin virallistumisen jälkeen ensi toukokuussa. Innolla jään kuitenkin odottamaan mihin suuntaan laji tulee muuttumaan virallistumisen myötä. Toivottavasti ainakin sääntöjen tulkinnan varaisuutta saataisiin karsittua. Toisen radan video

Pakollinen palkintoposeeraus!

Talvisia maisemia

Viikko alkaisi olla taas taputeltuna. Maanantai alkoi jo tutusti tokotreeneillä. Ensin Rommi pääsi vinkumaan ja vähän tekemäänkin jotain. Paikkamukuussa koira pysyi kohtuu hyvin, vaikka takana haukkuvat koirat meinasikin olla ylitsepääsemätön häiriö. Tarkoitus on nyt opettaa Rommille paikkamakuu niin, että leuka pysyisi maassa koko ajan, jolloin koiran pitää erityisesti keskittyä siihen, eikä niihin kaikkiin muihin häiriöihin. Zorron kanssa tehtiin myös jotain pientä ja todettiin mm. että koira ei osaa tulla sivulle, jos mun kädet on selän takana tai muuten väärällä paikalla. Siis mitä, viis vuotta ollaan kohta tätä treenattu, mutta se ei osaa näin yksinkertaista asiaa!

Lumiukkovahti

Tiistaina Rommi pääsi jäljestämään Valkeakoskella. Toivomuksena oli helpohko n. 1km metsäjälki ja sitä saatiin mitä tilattiinkin. Rommi eteni vauhdilla ja mulla ehti jo matkan varrella niin kädet puutuun, etten millään olisi jaksanut enää roikkua liinan perässä. Suurimmalta osalta mentiin pururadalla ja siinä vauhdissa ei koira huomannut jäljellä ollutta kulmaa vaan posottiin vaan eteenpäin. Jälkeen päin kyllä tajusin, että se hieman himmasi vauhtiaan ja söi vähän ruohoa, kun ei enää jäljellä oltu. Mentiin kuitenkin useampi sata metriä harhaan, eikä koira halunnut vaihtaa suuntaa, vaikkein jäljestä ollut enää mitää tietoakaan. Noh pakkohan se oli sitten palauttaa se sinne risteykseen ja loppu matkan koira menikin hienosti. Ilmaisu ei jäänyt kenellekkään epäselväksi, kun koira kiipesi mättäälle ja pysähtyi tuijottaen maaliin. Vauhtia täytyisi kyllä saada koiralta pois, pitää vaan itse opetella kävelemään rauhallisemmin liinan perässä ja risteyksiä myös pitää treenata.

Vanha rouva Rosa, kohta 13v.

Torstaina Zorro pääsi aksaamaan. Tehtiin radalla välistävetoja, takaakiertoja ja serpenttiinejä viidellä esteellä. Välistävedoissa meinaa itsellä aina pakka hajota, vaikka se kuulemma näyttää vaivattomalta. Serpentiini tai sen viimeinen hyppy, sen sijaan ei meinannut onnistua sitten millään. Ajotus on niin tärkeä ja pitää muistaa pysyä riittävän kaukana hypyistä, jotta en ahdista koiraa turhaan takaakiertoon.

Tänään oli Zorron vuoro päästä jäljelle. Oltiin Turtolan CM:llä ja tehtiin siis taajamaa. Zorron jälki lähti puistikosta, missä koira lähti jäljelle yllättävänkin hyvin. Pientä mietintä taukoa pidettiin sielä täälä, mutta koira kuitenkin eteni suhteellisen hyvin, mutta jäljen sivussa, mikä ei sinänsä haittaa yhtään. Lopussa Zorro olisi halunnut oikaista talon läpi ja kävin pari ovea tarkastamassa josko pääsisi sisälle. Lopulta kuitenkin päätti kiertää talon ja ilmaisu oli hyvä kerrankin. Zorron kanssa pitää olla tarkkana, ettei anna sille turhia heinänsyöntitaukoja, koska se ei niitä näytä tarvitsevan kun vaan kehottaa saman tien jatkamaan.

Tänään mennään vielä tallille rally-tokoilemaan. Rommikin pääsee poikkeuksellisesti mukaan, jotta olisi sitten sm-kisoissa iskussa, mikäli radalle joutuu!

"Kohtalaisen tylsää tämä renkaiden vaihto"

Aarteenetsijät

Voihan kuinka tämä postaustauko on venähtänyt taas ihan liian pitkäksi, niin paljon on tehty, että ei tiedä mistä sitä lähtisi liikkeelle. No ensi lumet on ainakin koettu. Tänä vuonna tämä maaginen päivä oli 17.10.13. Lomailin itse pari päivää tällä viikolla ja lähdettiin koirien kanssa tekemään ihmisjäljet vähän kauemmaksi.  Lähtiessä oli muutama lumihiutale ilmassa, mutta takasin tullessa saikin jo hiukan jännätä kesärenkailla. Tekstin kuvituksena syksyinen lenkki Villilän rannassa.

Zorro sekosi syksystä

Zorrolla alkoi lokakuun alussa varsinainen urakka. Rally-tokossa pitäisi päivittää taidot mestariluokan tasolle SM-kisoihin mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa seitsemässä viikossa 45 uuden kyltin/liikkeen opettelua. Hiukan tuli epätoivonen olo kun tämän tajusin, mutta nyt kun treeniä on muutama viikko takana ja kaikki uudet kyltit on käyty läpi, alkaa helpottaa. Ehkä tää on mahdollista! Tähän kun vielä lisätään lokakuun alusta alkaneet rallyn valkkuryhmän treenit, niin eiköhän tästä hyvä vielä tule. Myös Rommin rally taitoja täytyisi hioa, koska ollaan sen kanssa varakoirakkona SM-kisojen joukkuekisassa.

Zorrolla alkoi uuden agilityryhmän treenit myös kuun alusta. Ryhmä on ihan kiva, mutta ei tietenkään yhtään vielä samanlaista kun vanhassa ryhmässä, jossa treenasin 2,5 vuotta! Meillä oli tämän vanhan ryhmän päättäritkin viikko sitten jossa myös ohjaajat pääsi kokeilemaan mm. putkea ja keppejä. Ei oo ihan helppoo :)

"Teen parhaani ja yritän maastoutua mahdollisimman hyvin taustaan"

Rommin etsijäkoirien alkeiskurssi päättyi taajama jälkeen. Taajama meni hyvin ja ilmaisukin saatiin nyt hyvissä ajoin. Ihanaa kun koira on noin helppolukuinen, ainakin toistaiseksi. Taajamassa haasteensa kuitenkin tuo muut tien käyttäjät. Rommi on niin kovin häiriöherkkä, että kävelijätkin pitää tiukasti seurata ja vasta sitten voi jatkaa jäljestystä. Zorron taajama sen sijaan ei ole vieläkään kummoista vaikkakin viime jäljellä oli näkyvissä vähän valoa tunnelin päässä. Jälki oltiin suunniteltu siten, että alussa ja lopussa oli pätkä taajamaa, keskellä metsää. Alkuun  koira ei tehnyt oikein mitään. Ei vaan lähde ajamaan vaikka oltiinkin polulla tienvieressä. Kun koira vietiin metsänreunaan, se lähti saman tien ajamaan kun ei mitään ongelmaa. Lopussa koira jatkoi hyvin taajamaa, ei tainnut tajuta, että ympäristö vaihtui. Ilmaisu ei jäänyt ainakaan epäselväksi. Hirvee riemuaminen kohti maalia!

"On kaunista, mutta ota nyt jos se kuva"

Rommin kanssa tehtiin myös ensimmäinen jälki alkeiskurssin jälkeen. Toiveena oli rauhallista taajamaa tai metsää muutamalla hallitulla häiriö koiralla. En tiedä mitä tapahtui ja missä kohtaa informaatio ei oikein kulkenut, mutta jälki oli odotettua hankalampi. Lähdettiin liikkeelle asfaltilta ja jatkettiin pururadalle. Pururata osuudelta kääntyi jäljentekijän vanhempi jälki pois ja minä tietämättäni menin vahvistamaan Rommille sitä suuntaa. Noh, koira palautettiin risteykseen ja sitten se teki valinnan oikein.  Kun oikea jälki kääntyi pois pururadalta, meni Rommi komeasti ohi, mutta sitten se alkaa vilkuilla mua, mistä huomaa, että enää ei olla jäljellä. Korjasi hyvin itse tämän ja matka jatkui kohti ensimmäistä häiriökoiraa. Siitä päästiin ohi melko kivasti, vähän meinasi pasmat seota, mutta päästiin jatkamaan. Kohta oli toisen häiriön vuoro, mutta myös luonnollista häiriötä tuli samalla vähän liikaakin. Kolmesta suunnasta tuli koiria kohti, apua! Ei muuta kun homma seis ja koira maahan odottamaan että muut koirat menisi ohi. Hyvin Rommi jatkoi kun antoi luvan, mutta edessä oli varsin vilkas iso risteys jossa hetki pyörittiin. Lopussa juuri ennen maalia tuli vielä yksi äärettömän hitaasti etenevä koira, jotta sitten odoteltiin vielä 5-10minuuttia, että päästäisiin tekemään ilmaisu. Hiukan Rommin fiilis siinä odotellessa laski ja ilmaisu jäi heikoksi. Yhteensä jäljellä oli pituutta n. 1km (pisin mitä on aiemmin tehty 500m) ja häiriöitä vaikka muille jakaa, mutta hienostihan tuo jälkieläin siitä suoriutui.

Nautitaan nyt vielä siitä auringosta kun voidaan

Otsikkoon viitataten miellä on koiruuksien kanssa uusi harrastus, ehkäpä hieman nolo sellainen! Ollaan käyty muutamia geokätköjä etsimässä lähi metsissä ja olen jopa puoliskon saanut sillä verukkeella metsään mun kans. Hauskaa kun on joku päämäärä peruslenkeillä ja onhan se aina hienoa löytää aarteita :)

Astetta iloisempi koira

Zorrolla on myös ollut varsin tapahtumarikasta aikaa viime viikot. Viime suunnuntaina oltiin Krista Karhun pitämässä rally-toko koulutuksessa. Koulutus osui sinänsä vähän huonoon väliin, koska ei olla rally-tokoiltu sitten viime kisojen. Mestariluokan kylttejä ei ole katsottu, joten mentiin kyllä todella huonosti valmistautuneina. Zorron kanssa keskityttiin takapään käyttöön käännöksissä. Zorron pompputekniikka on tosi näyttävä, mutta siinä on aina virheen mahdollisuuksia (ylimääräiset istumiset). Nyt Zorron pitäisi osata käyttää takapäätään myös toiseen suuntaan, joten treenattavaa todella on. Tähtäin meillä on rally-tokon sm-kisoissa marraskuun alussa. Seitsemän viikkoa aikaa oppia 43 uutta kylttiä! Ei mee ihan vasemmalla kädellä, joten tein oikein vähän treenisuunnitelmaa.

Tiistaina tällä viikolla oli Zorron toinen tokokoe. Tuomarina Räsäsen Riitta, joka ennakkoonkin vaikutti melko tiukkikselta. Liikejärjestystä oli muokattu normaalista ja mm. paikkamakuu tehtiin viimeisenä. Tässä liikkeet, pisteet ja kommentit:

Luoksepäästävyys 10: Ei ongelmia, taisi pysyä jopa istumassa
Seuraaminen hihnassa 8: Ajoittaisesta väljyydestä tuli sanomista, muuten ok.
Liikkeestä maahanmeno 8,5: Valui, valui, valui! Ei muuta ongelmaa
Luoksetulo 9,5: Hyppäs käteen sivulle tulossa. Kuulemma vaikka koira on iloinen niin pitäs vähän hallita riemuaan :)
Liikkeestä seisominen 9,5: Valmisteleva seuraaminen erinomaista. Pysähdys taas hidas
Seuraaminen vapaana 8,5: Ei sen kummempia kommenteja, mutta koira ei tehnyt kyllä parastaan
Hyppy 8,5: Ennakoi istumista, haisteli taas estettä (wtf!)
Paikkamakuu 8: Heti kolmannenlla käskyllä maahan (tuomari ei ilmeisesti sitä kuullut). Pysyi juuri ja juuri paikallan, mutta sehän riittää.
Kokonaisvaikutus 9: Aika vähän jaeltiin ysejäkään. Taisi Zorron ylitsepursuavan iloinen fiilis olla tuomarin mieleen.

Huh, koko koe mentiin kyllä niin hepulin rajamailla. Varsinkin ennen luoksetuloa meinas lähteä mopo käsistä. En lenkittänyt koiraa kunnolla ennen koetta, mikä oli kyllä virhe. Videolla homma näytti tältä. Yhteispisteet 174,5 eli ykköstulos tuli. Sijoitus oli varmaan 5./12.

Eilen käytiin pitkästä aikaa jäljellä Zorron kanssa. Nokialle meille oltiin tehty 1vrk vanha n.800m metsäjälki. Nyt tuo vanhentaminen vähän pelotti, mutta ihan turhaa. Koira meni kuin aiemminkin ja taukoili kuin ennenkin. Ajoittain se etenee hienosti, mutta sitten menee mietinnäksi. Ilmaisu meni hirmu lähelle ja jäi muutenkin aika olemattomaksi. Ärsyttävintä on se, että kun koira etenee kunnon itseluottamuksella, on koira aina väärällä jäljellä. Ehkäpä tämä tästä joskus paranee, mutta on Zorro kyllä 100 kertaa vaikeampi luettava kuin Rommi.

Rommin vipellykset

Päivitykset laahavat niin lahjakkaasti perässä, että aloitetaanpa ensin Rommin toilailuista. Ohituskurssilla on tehty koirien kohtaamistreeniä ja opetettu koiralle, että katsoa saa toista, mutta palkka tulee kun katse palaa ohjaajaan. Samaan tapaanhan me on ohituksia tehty tähänkin asti, mutta huonolla menestyksellä. Treeneissä Rommi on oppinut, että tutuille muille kurssilaisille ei tarvitse räyhätä, muille Kalevassa liikkuville sen sijaan voi :) Edes yllättävissä tilanteissa ei saatu rähinää aikaiseksi, mikä on tietysti vain positiivinen asia.

Vaikka sinänsä en ole kovin vakuuttunut kurssin tehosta, tapahtui tällä viikolla kuitenkin jotain sellaista, mikä sai mieleni muuttumaan. Normi lenkillä tuli tavallista enemmän koiria vastaan, olisko ollut 6 tai 7 koiraa. Rommi ei räyhännyt kertaakaan! Mulla kyllä meni hermot yhteen vastaantulijaan ja tuli sanottu aikas rumasti, mutta kun räyhäämisen määrä täytyy pitää vakiona. Eli positiivisempaan suuntaan ollaan menossa todellakin. Ohituksissa käytän tarpeettoman kova äänisiä kehuja, sekä nameja saa kontaktista. Kun ollaan ohitettu onnistuneesti, saa Rommi revitellä patukan kanssa pienen hetken.

Jälkikurssilla on tehty viime postauksen jälkeen 500m "pitkä"jälki sekä y-jälki yhdellä häiriökoiralla. Pitkässä jäljessä ei ollut mitään ongelmaa ja kulma meni ilman ongelmia. Ilmaisun koira haluaa tehdä turhan lähellä, mutta eiköhän sitä saada treenattua. Y-jäljellä joutui hiukan miettimään risteyskohdassa, mutta pienten tarkastusten jälkeen matka jatkui vauhdikkaasti. Suurin haaste tuntuu tällä hetkellä olevan se, kuinka allekirjoittanut pysyy perässä pystyssä. Myös ilmaisuun aletaan nyt kasvattamaan kestoa. Oon kyllä niin ylpeä tuosta punaisesta, että tekee niin hienolla vireellä. Edelleenkin Rommi on aivan poikki aina jäljestyksen jälkeen, eli paljoakaan ei voimia säästellä. Huomenna ohjelmassa on sitten 1 tunnin vanhajälki ja viikonpäästä sitten taajama. Hiukan jännitän kyllä etukäteen jo tajaamaa, koska häiriötä on niin paljon enemmän kuin metsässä.

Rommin uudet haasteet

Tämän viikon maanantaina alkoi Rommin ohituskurssi Jirka Vierimaan ohjauksessa. Perusteista lähdettiin liikkeelle ja ensin harjoiteltiin palkkaamista toisen ihmisen käteen. On muuten yllättävän hankalaa palkata ensin sanallisesti ja vasta sitten alkaa kaivamaan namia taskusta! Yritän nyt ottaa Rommi käyttöön naksutinta vastaavan sanan jes, jolla vältetään ylimääräisten apuvälineiden käyttö. Koiran kanssa harjoiteltiin itsenäistä kontaktin ottoa. Aina kun koira otti kontaktia ohjaajasta tuli aktiiviinen ja sai palkkaa. Tämä on sinänsä Rommille helppoa, mutta toiset koirat tekee tästä haastavaa. Kierrokset oli myös varsin kovilla koko ajan. Jirkan kanssa oli puhetta juuri siitä, että Rommin virettä tulisi hallita paremmin. Nousut ja etenkin laskut pitää saada haltuun. Taaskaan en kuitenkaan saanut mitään käytännön vinkkiä kuinka vireen lasku tehdään. Väittäisin kuitenkin, että tässä on menty eteenpäin. Esimerkiksi repimisleikissä Rommi repii ihan hulluna, mutta kun sanon kiitos irtoaa ote ja koira on kun ei mitään.

Kontaktitreeniä on nyt jatkettu päivittäin. Aamuruaan koira saa aina aamulenkin yhteydessä, joten kontakti pysyy hienosti pitkiäkin aikoja. Tosin en tiedä onko kovinkaan hyvä juttu, että koira kulkee pää kenossa pitkiäkin matkoja. Voi olla niskat kohta hyvin jumissa!

Eilen alkoi sitten Rompun jälkikurssi Pirkanmaan etsijäkoirissa. Hiukan pelkäsin, että mitenkähän meidän käy kun Rommi niin inhoaa muita koiria. Mutta Rompuhan olikin oikea jälkieläin. Ensimmäinen jälki oli 100m suoraan. Rommi haistoi ja vähän maistoi alkuhajua, mietti pari sekunttia ja lähti jäljelle. Pari kertaa otti vähän ruohoa suuhun, mutta ei kuitenkaan pysähtynyt ollenkaan. Ajoi varsin lähelle maalia ja ilmaisi pysähtymällä ja tuijottamalla. Kun heti älysin palkata, Rommin mielenkiinto kääntyi maalista hyvin nopeasti kissanruoka purkkiin. Ei siis rähinöitä, jes! Toinen jälki oli 150m yhdellä kulmalla ja parilla isomman polun ylityksellä. Kulma meni hiukan pitkäksi, mutta hienosti koira korjasi takaisin jäljen päälle. Polun ylitykset eivät aiheuttaneet ongelmaa. Ilmaisu oli samanlainen kuin edelliselläkin kerralla.

Olen erityisesti innostunut siitä kuinka hyvin Rommi keskittyi jälkeen, eikä pyrkinyt liikaa johonkin suuntaan. Vauhti pysyi siis hanskassa, vaikkakin liina kireällä mentiin koko matka. Rommi ei selvästikkään ole samanlainen tauottaja kun Zorro on, vaan se etenee suoraviivaisesti kohti maalia. Rommissa kuitenkin näkyi jonkin verran se, että se on ulkoillut lähes tulkoon vain liinassa, koska se otti helposti häiriötä jos liina kiristyi. Onhan se toki muutenkin melko ohjaajaherkkä. Mikä parasta, koira oli aivan rätti poikki puhki neljän tunnin treenien jälkeen! En kyllä malta millään odottaa ensi viikon harjoituksia. Jälki on nyt niin POP molempien koirien kanssa.

Zorro pääsi aksaamaan perjantaina. Pitkästä aikaa tuli radalla kohta, joka oli mahdoton suorittaa Zorron tämän hetkisillä taidoilla. Radassa oli tällainen kohta:

Zorrolle on opetettu putki-puomi erottelu niin, että putkelle aina viedään ja puomille lähetetään kauempaa. Tällaisessa tilanteessa se on mahdotonta. Koiran tulisi irrota putkeen vähän kauempaa, että olisi mitään saumaa ehtiä hypylle 3. Pitää Zorrolle opettaa paremmin sanalliset käskyt tällaisia tilanteita varten. 

Tänään Zorro pääsi aksaamaan kevyesti pari tuntia agilitynkoulutusohjaajakurssin harjoituskoirana. Koirahan meni taas hienosti. Monet kouluttajat vaan kehuivat Zorron menoa, eikä juuri keksinyt parannettavaa. Tehtiin myös esim. vippausta ja sylkkäreitä, joita ei kyllä ole Zorron kanssa ikinä tehnyt. Erityisesti sylkkäri on pirun kankea. Oli kyllä hienoo opetella jotain ihan uutta ja saada apuja uusilta ihmisiltä. Vielä kun löydettäisiin jostain kiva ryhmäpaikka talveksi.

Hullujen hommaa!

En ole varmasti ainoa koiraharrastaja, joka lähtee ulos säässä kuin säässä ja vedenpitäviin vaatteisiin käytetään enemmän rahaa kuin muihin vaatteisiin yhteensä. Tänään on ollut malliesimerkki todellisen koiraharrastajan päivästä, joita ne muut (tavalliset) ihmiset ei vaan yhtään ymmärrä. Vettä tulee vähän väliä kuin esterin persiistä ja muutenkin lämpötilat ovat varsin syksyiset. Aamupäivästä lähdin tallille kouluttamaan päteviä pentuja. Zorro pääsi myös tutustumaan tallin uuteen alustaan ja tekemään parit keinut tallin rämisevillä keinuilla. Ei hetkauttanut nytkään Zorron mielenrauhaa moinen keinuttelu. Nyt olenkin viittä vaille ilmoittamassa Zorroa agikisoihin. Tänään kuultiin myös, että Rommin systeri, Taika nousi kolmosiin vain kahden kuukauden kisaamisen jälkeen. Onnea heille! T: ihan pikkusen kateellinen

Kouluttamisen jälkeen tehtiin molempien kanssa lenkki Peltolammille ja siitä siirryttiin jälkitreeneihin Niihamaan. Rommi pääsi heti maalikoiraksi ja yrittikin ihan tosissaan maastoutua luontoon:

Zorrolle tehtiin tällä kertaa metsään viuhkajälki kahdella hämykoiralla. Alku oli hyvä ja koira eteni hienosti. Välillä pysähteli ja mietti ruohon korsi suussa. Toisinaan kävi tarkastamassa toisia suuntia, mutta korjasi hienosti aina jäljelle. Hämyjen erkanemista en edes huomannut kun koira eteni kuin juna. Lopussa ei tiedetty mitä reittiä koira oli kulkenut tai missä maali oli, joten ihan täysin koiran varassa oltiin. Zorro eteni alkuun hyvin, mutta sitten kadotti jäljen, mutta palasi itse taaksepäin jotta päästiin taas jäljen päälle. Jostain syystä Zorro ei kuitenkaan vieläkään löytänyt oikeaa jälkeä, mutta selvästi se tiesi missä maali oli ja veti sitten omia reittejään sinne. Kun oltiin lähellä, maali alkoi haukkua, mutta koska ei nähty koiraa kehotin Zorroa menemään vielä lähemmäs ja sehän meni ja teki vielä ihan siedettävän ilmaisun. Tämä oli kyllä varmasti Zorron paras jälki. Koira ei pyytänyt minulta apuja, osasi korjata omat virheensä ja eteni paremmin kuin aikaisemmin. Joten kyllä se neljän tunnin märässä metsässä rämpiminen oli kaiken tämän arvoista!

Pätevä jälkikoira

Viime viikolla käytiin myös jäljellä Ylöjärvellä. Silloin tehtiin perussimppeli n.500m pitkä metsäjälki. Tälläkin jäljellä Zorron epävarmuus paistoi läpi aluksi ja koira pyyteli apuja. Ilmaisun se halusi tehdä todella aikaisin ja oli haluton jatkamaan, joten huonosta ilmaisusta palkka.

Myös Rommi on päässyt tekemään pientä ihmisjälkeä ja teemana on lähinnä ollut kepit ja myös namit olen nyt jättänyt pois jäljeltä. Palkka tulee siis kepeistä. Vauhtia on edelleen ihan liikaa ja vauhdilla on vetänyt myös keppien yli, mutta kun olen sen pysäyttänyt, koira on keppin löytänyt. Nyt koira menee jo yleensä itse maahan, joten eteenpäin mennään. Motivaatio myös riittää ilman namejakin ja hyvin koira pysyy jäljellä. Viimeksi Rommi kuitenkin yritti jo tarjota ihan jonkun muun kepin ilmaisua, mutta tämä taitaa kuulua kuvioon. 

Rommin kanssa ollaan nyt aloitettu ohitusharjoitukset vähän uudella tyylillä, katsoo nyt tuottaako tämä tulosta. Onneksi huomenna päästään ohituskurssille niin saadaan paljon hallittuja harjoituksia. Rommin kanssa yritettään myös tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Normaalistihan Rommi ei välitä juuri lainkaan vieraista ihmisistä, mutta saisi olla hiukan sosiaalisempi. Haaveissa olisi myös tutustuttaa Rommi johonkin uuteen koiraan. Onko joku vapaaehtoinen meidän uudeksi kaveriksi?